Elä väljästi

Ajatukset. Pääni on täynnä niitä. Cogito, ergo sum. Ajattelen, olen siis olemassa. Valitsenko minä ajatukseni, vai valitsevatko ne minut? Ajattelenko, vai tapahtuuko ajattelu minulle? Jos en hallitse ajatuksiani, ovatko ne minun, ja siten olenko olemassa? Onko minussa tilaa suurille ajatuksille? Tai hyvin pienille. Ehkä ajatukset  itse eivät ole tärkeitä? Voisin kiinnittää huomioni ajatusteni suhteisiin. Musiikki… Continue reading Elä väljästi

Renessanssi 2.0

Keskittymiskyvyn puute ja laukalle karannut mieli niittää julmaa satoa kuin musta surma keskiajalla. Nyt kiireeseen kuolee riittävyyden ja merkityksen tunne, myös uudet oivallukset. Meillä on ilmastokriisi ja lajien sukupuuttojen aalto. Tällä kertaa  tuhoisa meteoriitti ei tule avaruudesta, vaan se olemme me itse. Ehkä se on lyhytnäköisyytemme, savanniapinan putkinäkö, metsästäjä-keräilijän vaistoahneus, jonka sokaisemana shoppailemme itsemme hengiltä? Meidän… Continue reading Renessanssi 2.0

Revi alas kiireen esirippu

Hyvän vapaapäivän tekotarpeet: hyvät unet alla, kiireetön aamiainen, kohtuullista syömistä, liikuntaa sopivasti, meditaatiohetki, ajatuksia herättävää lukemista, hyviä keskusteluja perheen ja muiden hyvien tyyppien kanssa. Saadaksesi onnistuneen työpäivän, lisää: Selkeä suunnitelma ja tahtotila, fokus ja energia kohdalleen. Väljyyttä päivän agendaan. Kiireetön lounas, hyvässä seurassa. Hyvä taukojen ja työskentelyn rytmitys, rento ja skarppi läsnäolo. Jokin hyvä hetki,… Continue reading Revi alas kiireen esirippu

Edelläpysähtyjä

Kaikki haluavat olla Edelläkävijöitä. Voittajia, nopeita, aggressiivisia. Ensimmäisenä maalissa. Mutta onko meillä suunta selvä, varmuus tavoitteesta, yhteinen käsitys menestyksestä? Olemmeko kysyneet kaikilta ihmisiltä? Entä muilta planeetan lajeilta? Miten kysymme koko planeetalta? Onko se jo vastannut? On vaikea pysähtyä kuuntelemaan vastausta laukalle villiintyneessä maailmassa. Ehkä se onkin helppoa: Hengitä sisään, hengitä ulos. Ja kuuntele. Jokainen meistä… Continue reading Edelläpysähtyjä

Läsnäolon majakka

Majakka ei ryntäile pitkin rantakallioita löytääkseen pelastettavan laivan. Se seisoo tyynenä korkealla kalliolla ja loistaa valoaan. Auttaa mielellään siinä tapauksessa, että joku huomaa valon. Ei pahastu, jos jää huomaamatta. Avaan oman valoni. Olen täysin läsnä. Tiedän muiden rauhoittuvan ja liittyvän läsnäolon kenttään. Ja sitten kaikki on mahdollista. Kun on sovussa nykyhetken kanssa, ei ole koskaan… Continue reading Läsnäolon majakka

8. kerros

Näin lapsena toistuvaa painajaista. Olen hississä – asumme 7-kerroksisen talon 5. kerroksessa. Äiti on kieltänyt menemästä yksin hissiin, hermostuttaa. Painan 5-nappia, hissi lähtee natisten liikkeelle. … 2 … 3 … 4 … (entä jos se ei pysähdy)… 5 (pysähdy!) … 6 (ei, minua on kielletty menemästä ylemmäs) … 7 (apua!) … 8 …. 9 …… Continue reading 8. kerros

Uuden ajan metsästäjä-keräilijät

Meillä on metsästäjä-keräilijän aivot. Ne syntyivät savannilla kauan sitten. Palvelivat hyvin jonkin aikaa. Nyt istumme toimistoissa, tuijotamme tietokonetta, laukkaamme  palaverista toiseen. Monitoheloiden.  Talous ja kasvu on ajateltava uusiksi: (b)ruttokansantuotteella kilpailemisesta toisiaan auttaviin yhteisöihin. Aika on ajateltava uusiksi: kvartaaleista sukupolviin, seuraavan tavoitteen jahtaamisesta tässä hetkessä kukoistamiseen. Ei enää hukkatavaraa tai hukka-ajatuksia. Mentaalimetsästäjät. Kevyesti askeltaen maapallon ja ihmismielen… Continue reading Uuden ajan metsästäjä-keräilijät

Vegetiikeri havahtuu

Tajuan olleeni unissakävelijä, keskellä ahnehtimisen, kilpailun ja kiireen painajaista. Päätän herätä, elää merkityksellisempää elämää – myös työelämää. Päätän aloittaa uudistumisen matkan: ihmissyöjätiikeristä kasvissyöjätiikeriksi. Uudistumisen tarina alkaa… “Näen unta, huomaan seisovani vedessä. Veden kuvajaisesta havaitsen muuttuneeni tiikeriksi; oranssia karvaa, mustia raitoja, teräviä hampaita ja kynsiä. Haluan lihaa, paljon lihaa…”