Ajatukset. Pääni on täynnä niitä. Cogito, ergo sum. Ajattelen, olen siis olemassa. Valitsenko minä ajatukseni, vai valitsevatko ne minut?
Ajattelenko, vai tapahtuuko ajattelu minulle? Jos en hallitse ajatuksiani, ovatko ne minun, ja siten olenko olemassa? Onko minussa tilaa suurille ajatuksille? Tai hyvin pienille.
Ehkä ajatukset itse eivät ole tärkeitä? Voisin kiinnittää huomioni ajatusteni suhteisiin. Musiikki on nuotteja ja niiden välisiä taukoja. Ehkä ajattelu onkin ajatuksia ja niiden välisiä taukoja.
Minussa on tilaa ajatusten väleille. Kun tulen tietoiseksi tuosta tilasta, ajattelustani tulee väljää. Väljyys luo value’tä.
Minä en ole ajatukseni. Olen se tyhjä tila, jossa ajatukseni tapahtuvat. Olen siis tietoinen. Siis olen.
Pohdinnan paikka:
(pohdi yksin) Oletko omien ajatustesi mestari vai orja? (aloita dialogi) Pystytkö luomaan sisällesi tyhjän tilan ja avaamaan sen toiselle ihmiselle?